Uusi puolue – varmastiko?! @fpuolue

Onnea Feministinen puolue – rohkea avaus! Suomalainen poliittinen kenttä tarvitsee ehdottomasti juuri nyt rämäpäisyyttä ja tinkimätöntä arvojen puolustusta. Samoin kuin aktiivisia toimijoita, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon näiden arvojen puolesta.

Feministinen puolue moninaistaa kiistatta suomalaista poliittista kenttää, ja tuo sille toimijan, joka esimerkiksi Ruotsissa on ollut vuosikymmeniä.

Samalla vastaanotan uutisen ristiriitaisesti.

Continue reading

“Huippututkimusta niukkenevilla resursseilla” – NOT!

Hannu Katajamäki kirjoitti tänään HS:n pääkirjoituksessa erinomaisesti vallitsevan yliopistopolitiikan haitoista. Erityisesti tämä kommentti oli osuva:

Piiska paukkuu: vähenevillä resursseilla on oltava maailman paras. Tällainen pyrky on itsepetosta.

Yliopistomaailman ulkopuoliset eivät ymmärrettävästi voi usein käsittää, mistä kaikesta me tutkijat motkotamme – ja minkä vuoksi niukkenevat resurssit vaikuttaisivat muka tutkimuksen tasoon. Mitä sitten, jos Helsingin yliopisto esimerkiksi peruuttaa satojen tiedelehtien tilaukset?!

Avaan tilannetta konkreettisella esimerkillä, joka koskee juuri tätä tutkijanpolkuni hetkeä: Continue reading

Lapsen etu ei toteudu perheenyhdistämisessä

Viikonloppuna Suomea kuohutti – aiheesta – Gashaw Khaleel Hamadin ja hänen kolmevuotiaan lapsensa Sämä Huner Ali Muhammed käännytyspäätös heidän perheenyhdistämishakemukseensa. Hamadin miehellä Huner Ali Muhammedilla on Suomessa pysyvä oleskelulupa ja oleskelulupa myönnettiin myös perheen kolmikuiselle vauvalle. Äiti ja kolmivuotias sen sijaan häädetään näillä näkymin Suomesta tämän viikon lopussa.

MAAHANMUUTTOVIRASTO perustelee päätöstään muun muassa näin:

”Gashaw Khaleel Hamad, olet terve, työkykyinen nainen. Sinulla on miespuoleisista sukulaisista koostuva turvaverkko kotialueellasi. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei asiassanne ole esitetty perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.”

Päätöksistä on valitettu hallinto-oikeuteen, mutta valitus ei mennyt läpi. Parhaillaan perhe odottaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä valitusluvasta ja käännytyspäätöksen täytäntöönpanokiellosta.

 

Päätös on pöyristyttävä – mutta valitettavasti ei yllättävä: olemme koko kevään selvittäneet Mari Tapanisen ja Viljami Kankaanpään kanssa tutkimushankkeessamme Bodies of Evidence sitä, mikä on ‘lapsen edun’ rooli perheenyhdistämispäätöksissä. Tämä päätös on löydöstemme kanssa hyvinkin linjassa.

Continue reading

Jo riittää! Koulutusleikkausten tuolla puolen

Vuosi sitten olimme juuri kuulleet odottamattoman vaalituloksen, joka toi valtaan ‘SSS-hallituksen’. Kansakuntamme historiassa alkoi vaihe, jota liki kukaan ei osannut ennakoida. Kuten hyvin tiedämme, täysin vastoin vaalilupauksia valtapuolueet alkoivat kajota kovin käsin sekä tutkimusrahoitukseen että yliopistojen perusrahoitukseen. Myös  varhaiskasvatus joutuu taistelemaan toimintaedellytystensä puolesta.

Missä tässä kaikessa onkaan kyse – miksi tällainen toimintalinja vastoin kaikkia kotimaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden suosituksia? Näissä kysymyksissä riittää sulattelemista vielä pitkään.

Continue reading

OODI Antti Tuiskulle! (Oikeasti!)

Eilen 18.5 Narikkatorin valtasi 300 päiväkotilapsen flash mob, jossa tanssittiin Sata Salamaa. Kappaleen valinta on helppo ymmärtää: se on ollut meidänkin nelivuotiaan suosikki viime syksystä. Sitä on laulettu keuhkojen täydeltä päivästä toiseen, samalla bebaa heiluttaen. Kerran sain häntä hakiessani peräti privaattiesityksen, jonka seurauksena koko päiväkodin piha raikasi. Continue reading

Universitas Helsingiensis 376!

Minulla on suuri etuoikeus olla yksi kolmesta Universitas Helsingiensis 376 -teoksen toimittajista yhdessä Janne Saarikiven ja Taina Riikosen kanssa. Teos julkistettiin viime viikolla pienimuotoisen performanssin kera – josta väläyksiä on myös Instagramissani.

Teoksen taustaa on avattu Vallataan 375 -blogissa – ‘protestikarnevaalissa’, jossa olen samaten ollut melkoisen aktiivinen toimija. Blogi muistuttaa meitä HYn PR-kampanjan puutteista, erityisesti siitä, ettei siinä nostettu tutkimusta oikeastaan mitenkään esiin.

Oma tekstini kirjassa on tästä blogista tuttu: Jorma Ollilan heitto Slush-festivaaleilla 2014 ‘liian lukemisen’ ja ‘akateemisuuden’ vaarjoista. Liitin tekstiini myös loppukirjoituksen, jonka jaan nyt uudestaan tässä. Tämä tarina konkretisoi erityisen täsmällisesti, mikä kaikki ajassamme onkaan pielessä. Ja miksi Universitas Henlsingiensis 376 -teos on erityisen merkittävä.

UNIVERSITAS HELSINGIENSIS 376 -KIRJAN VOI VAPAASTI LADATA TÄÄLTÄ!

Continue reading

Sielua odotellessa – Jälkikirjoitus #Jozi

Kuulin kauan sitten tarinan, joka menee suurin piirtein näin: iäkäs intiaani matkustaa junalla/lentokoneella. Perille päästyään hän istahtaa asemalle. Eräs kanssamatkustajista tulee uteliaaksi ja kysyy, mitä intiaani tekee.

Tämä vastaa: “odotan, että sieluni ehtii perille.”

Tarina on pyörinyt toistuvasti mielessäni, kun olen yrittänyt saada tolkkua Johannesburgin matkastamme, paluustamme – ja ennen kaikkea paluumme jälkeisestä arjesta koto-Suomessa. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kolme viikkoa on lopulta äärimmäisen lyhyt aika. Uusia kokemuksia oli valtavasti, samoin kuin matkaan liittyvää stressiä ja pelkoja. Joita emme lopulta joutuneet hämähäkkiä ja vatsatautia lukuun ottamatta onneksi kohtaamaan matkamme aikana.

Continue reading

Uskottava on – kotiinlähdön aika #Jozi

Uskottava se vain on: kolmeviikkosemme livahti ohitse ja on kotiinlähdön aika. Tätä kirjoittaessani poikamme uinuvat jo syvästi – väsytimme heidät kunnolla viimeisellä yhteisellä illallisella afrikkalaisravintola Moyossa – mieheni pakkailee tavaroitamme ja taustalla soi jotain tunnelmaan sopivaa. Ja tutkija-äiti tietenkin kirjoittaa viimeisiä kokemuksiaan.

Itselleni matkamme loppuosa, oikestaan viime keskiviikkoisesta sairastumisestani asti, on ollut katkeransuloinen, sillä en ehtinyt parantua missään vaiheessa kokonaan. Toki hienojakin hetkiä mahtui silti päiviimme, onneksi. Continue reading

Ei Stromsössä – kun tutkija-äiti sairastaa #Jozi

Olin tuskin ehtinyt julkaista edellisen postaukseni, jossa kerskuin kulttuurishokin olevan takanamme ja arjen asettuneen uomiin – kun sairastuin. Tauti on perin tavanomainen: jonkinlainen vatsapöpö, joka kuitenkin on nostanut ikävän korkean kuumeen. Sairaspäiviä on tässä kohtaa takana neljä, mikä alkaa olla kaikin puolin ärsyttävää!

Vanha kansa kommentoisi tähän jotain ylpeydestä ja lankeemuksesta. Itse haluan pohtia asiaa toisin: kaikista asioista, joita etukäteen pelkäsimme, taudit eivät oikeastaan kuuluneet listaamme.

Continue reading