Kuinka sietää koronan aiheuttamaa epävarmuutta? Kuka tai mikä voisi tarjota tunteen varmuudesta? Muun muassa nämä teemat nousivat esiin, kun toimittaja Nadja Mikkonen haastatteli minua ja filosofian dosentti Olli-Pekka Moisiota viime viikolla YleUutisiin.

Koronaviruksen aiheuttamalle tilanteelle on leimaavaa, että myös tiede on viruksen edessä ymmällään: mistä tauti on alkanut, kuinka se leviää – kuinka tautia voidaan ehkäistä & millainen immuniteetti sairastuneille kehittyy?

Uutiset viestivät, että virologit ympäri maailmaa etsivät kuumeisesti vastauksia. Kuumeisen odotuksen jakaa jatkuvasti kasvava väestönosa maailman liki jokaisesta kolkasta.

Historian saatossa ihmiset ovat usein etsineet vastauksia elämän isoihin mysteereihin uskonnosta: sekä tulvat, nälänhätä että kulkutaudit on saatettu nähdä jumalallisina vitsauksina. Sairauksia on laitettu myös noituuden piikkiin: on uskomuksia pahoista silmistä, kirouksista jne.

Tämän päivän suomalainen ei kuitenkaan voi – ainakaan julkisesti – tunnustaa uskovansa moisiin. Kollektiivinen uskomme tieteen kaiken kattavaan selitysvoimaan on liian vahva.

Tilanne voi kuitenkin olla ahdistava pienelle ihmiselle – joita me kaikki loppupeleissä olemme. Seuraukset ahdistuksesta ovat ymmärrettäviä: panikoitumista, harkitsemattomia talousliikkeitä, jopa maailmanlopun tunnelmia.

Sekä tietenkin vessapaperin hamstraamista.

Kollektiivinen ahdistus on kuitenkin huono yhteiskunnallinen kumppani. Tämä palauttaa meidät alussa esittämiin kysymyksiini: kuka tai mikä voisi tarjota meille tilanteeseen varmuutta – tunteen siitä, että ymmärrämme ympärillämme tapahtuvan ja osaamme reagoida siihen?

Voi vain toivoa, ettei epävarmuus anna kasvavaa sijaa disinformaatioon pohjaaville salaliittoteorioille tai esimerkiksi rasistisia tarkoitusperiä ajaville populisteille.

Toistaiseksi näistä on kuitenkin vain vähän viitteitä – mikä on merkittävää. Sen sijaan ilmassa on ollut keskinäistä solidaarisuutta viruksen takia ahtaalle joutuneille ammatinharjoittajille sekä avuntarjouksia riskiryhmille.

Ehkäpä tätä voisi laajentaa: voisimmeko saada varmuuden siitä, että hädän hetkellä voimme luottaa toinen toiseemme – että olemme toistemme kallio?

Ja mikäli näin, myös vanha suomalainen sananlasku osoittautuisi jälleen todeksi: ‘Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin!’

#korona #koronafi #koronavirus #tiede #lääketiede #varmuus #solidaarisuus #positiivisuus #avunanto