Hannu Katajamäki kirjoitti tänään HS:n pääkirjoituksessa erinomaisesti vallitsevan yliopistopolitiikan haitoista. Erityisesti tämä kommentti oli osuva:
Piiska paukkuu: vähenevillä resursseilla on oltava maailman paras. Tällainen pyrky on itsepetosta.
Yliopistomaailman ulkopuoliset eivät ymmärrettävästi voi usein käsittää, mistä kaikesta me tutkijat motkotamme – ja minkä vuoksi niukkenevat resurssit vaikuttaisivat muka tutkimuksen tasoon. Mitä sitten, jos Helsingin yliopisto esimerkiksi peruuttaa satojen tiedelehtien tilaukset?!
Avaan tilannetta konkreettisella esimerkillä, joka koskee juuri tätä tutkijanpolkuni hetkeä: