Palvelustytön päivä #Jozi

Aurinko alkaa vähitellen kajastaa kukkuloiden takaa, ja horisontti vaalenee. Yksitellen tähdet sammuvat taivaalta, eikä autojen ajovaloja enää erota. Pikkubussin istuimet ovat täynnä, sisällä on koleaa. Lämpöasteita on alle kymmenen. Kestää vielä tunteja ennen kuin aurinko alkaa lämmittää. Matkustajat nuokkuvat istuimillaan puoliunessa.

Herätys oli varhain, pian aamuneljän jälkeen. Pukeuduttuaan palvelustyttö laittoi unisen taaperonsa selkäliinaan. Lapsi jatkoi untaan hoitopaikkaan asti. Pikaisten hyvästien jälkeen palvelustyttö kiirehti taksille. Pysäkillä oli muitakin odottamassa.

Tänään kyyti saapui ajoissa; liian usein se viivästyy, kun pikkubussi väsähtää tien laitaan. Auto on nähnyt kilometrejä paljon, moottorin parhaat päivät ovat jo takana. Toisinaan matkan keskeyttää puhjennut rengas. Onneksi tänään kumpikaan ei vaivaa.

Taksi noukkii vielä muutaman matkustajan kyytiin. Sitten matka kaupunkiin alkaa. Tie on töyssyinen, pian asvaltti muuttuu sileäksi. Kaistoja on kuusi, muutaman tunnin päästä ne kaikki ovat täynnä. Yön pimeydessä liikenne on hiljainen. Kukaan ei liiku tiellä vapaaehtoisesti pimeällä.

Takseja harva häiritsee – ei matkustajilla ole paljoa ryöstettäväksi. Taksin vauhti hiljenee, kun tullaan ylämäkeen. Moottori savuttaa. Painoa on kyydissä liikaa. Vasemmalta kiitää ohi lava-auto, jonka perässä matkustaa kymmenen nuorta miestä. Kaksi heistä on piiloutunut pressun alle suojaan viimalta.

Alamäki alkaa ja vauhti kiihtyy taas. Kaupunki häämöttää kaukaisuudessa. Päivä valkenee, ja yhtäkkiä aurinko lämmittää myös sisällä. Liikenne vilkastuu, kaista toisensa jälkeen täyttyy. Virta on tasaista, jotkut pomppivat kaistalta toiselle. Usein matkalla on tietöitä, samoin onnettomuuksia – onneksi ei kuitenkaan tänään. Silti vauhti alkaa hiljentyä ja pysähtyy pian kokonaan. Aamuruuhka on pahimmillaan.

Autojen välissä risteilee miehiä jalan – kaupustelijoita, onnenonkijoita. Kantaako joku asetta? Edempänä joku suihkuttaa pesuvettä tuulilasiin. Sisäpuolella kuljettaja viittoo ikkunanpesijän kärsimättömästi sivuun. Kiiltäviä harmaita autoja, tummennettuja ikkunoita, pieniä kaupunkiautoja, monessa vain kuski kyydissä. Rekkoja, lava-autoja työmiehiä kyydissään, pikkupakettiautoja takseina. Mopoja, skoottereita tai moottoripyöriä ei ainuttakaan. Saaste voisi olla pahempaakin.

Vähitellen massa jatkaa liikettään. Ihmisiä poistuu pikkubussin kyydistä tasaisin väliajoin. Lastenhoitajat jäävät Parkview’n hienostoalueelle, puutarhurit jatkavat Zoo Parkiin.

Palvelustytön kyyti päättyy Forest Towniin. Hän kävelee loppumatkan. Jalassaan hänellä on kevyet sandaalit, lyhyet hiukset ovat poninhännällä. Kaduilla on vilkasta: asukkaat lähtevät työpaikoilleen. Autotallien ovet nousevat kevyesti naristen, lukitut autot sujahtavat niistä kadulle. Tallien ovet sulkeutuvat ripeästi perässä. Pari iäkästä naista ulkoiluttaa koiriaan, punakka mies viimeistelee aamulenkkiään.

Tien laidassa työmiehet jatkavat katuistutusten tekoa. Kenties tielle tulee myös pengerrys. Kulman kopissa istuu vartiomies keltainen huomioliivi yllään. Kyltti hänen vierellään ilmoittaa, että paikkaa vartioidaan 24/7. Partiot ovat aseistettuja. Linnut laulavat. Päivästä tulee kuuma.

Palvelustyttö avaa autotallin viereisen portin, astuu pihaan ja lukitsee portin perässään. Kello lähenee kahdeksaa. Hän kiertää talon, avaa pihan perällä olevan vajan oven ja vaihtaa päälleen kirkkaanpunaisen univormun. Päähineen hän jättää pois.

Hän ottaa piharakennuksesta mopin, ämpärin ja pesuaineen ja astuu keittiönovesta taloon. Tiskialtaassa odottavat eilisen illallisastiat. Palvelustyttö tyhjentää tiskikoneen, täyttää sen ja laittaa koneen päälle. Hän pyyhkii tiskipöydän; muruset ovat jälleen houkutelleet paikalle muurahaisia. Hän pesee pöydän saippuaisella vedellä. Muurahaiset hukkuvat veteen.

Hän lakaisee lattian ja pesee sen. Hän siirtyy makuuhuoneeseen, petaa sängyn ja avaa ikkunat. Hän siivoaa kylpyhuoneen pesualtaan ja pesee vessan lattian. Hän tyhjentää roskiksen ja pyyhkii taulujen pinnat. Kun tiskikone on valmis, hän tyhjentää sen uudelleen. Hän istuutuu hetkiseksi puutarhapöydän ääreen syömään eväitä.

Kellon lähentyessä kymmentä hän siirtyy piharakennukseen. Talossa majoittuva perhe tekee äänekästä lähtöään. Perheen isä puhuu työpuhelua, kaksi poikaa vuoroin kikattavat, vuoroin kiusaavat toisiaan. Vanhemmat auttavat heille kengät jalkaan, ja pojat siirtyvät pihanurmelle. Alkaa juoksukilpailu pihan ympäri.

Makuuhuoneessa äiti tuskailee aurinkolasiensa sijaintia – minne ne eilisiltana jäivät? Makuuhuoneen hylly on täynnä kenkiä ja kasseja. Tuoleilla on rytyssä edellispäivän vaatteet.

Palvelustyttö sanoo, että hän vaihtaa lakanat. Perheen äiti ja isä pahoittelevat, että ovat edelleen tiellä. Etsivät yhä kateissa olevia tavaroitaan – missä on aurinkorasva? Silmälasien kotelo? Äiti purkaa olohuoneessa kassiaan. Tiuskaisee miehelleen kiireessä.

Viimein koko perhe pääsee ulos talosta ja hyppää autoon. Ovet lukkoon, autotallin ovi kauko-ohjaimesta auki, auto kadulle, autotallin ovi kiinni. Auton ääni loittonee. Pihapuussa huhuilee pöllö, aurinko kimaltaa uima-altaassa.

Palvelustyttö pesee vessan lattiaa; pikkupoikien sihti on heittänyt. Hän pyyhkii lavuaarin ja järjestää hammasharjat mukiin. Hän ottaa pyyhkeet telineiltä ja vaihtaa puhtaat tilalle. Likaiset lakanat odottavat lattialla pyykkäämistä. Hän laittaa sänkyyn puhtaat lakanat, petaa sängyn ja avaa ikkunat tuulettumaan.

Hän pyyhkii keittiötason ja käynnistää tiskikoneen. Pesee lattian, avaa ikkunat. Tuulenvire heiluttaa verhoja. Olohuoneen pöydällä on röykkiöinä pelikortteja. Niiden alla lojuu sarjakuvakirjoja ja jalkapallokorttikansioita. Lego-kuvakirjoja. Tarrakirja. TV:n kauko-ohjain, tietokoneiden latureita piuhoineen.

Hän tyhjentää ison roska-astian. Sisällä on kaksi avaamatonta lihapakkausta – lammasta ja jauhelihaa. Ehtineet pilaantua ennen käyttöä. Kolmannes kuivunutta leipää, pilaantunut pakkaus minikesäkurpitsoita. Maitopakkauksia, mehupakkauksia. Legopakkausten muovikääreitä.

Hän kantaa roskapussin kadulle ja palaa sisälle hakemaan pyykkikassin. Täyden, vaikka edellisestä pesukerrasta on vasta kolme päivää. Valkopyykkiä, värillistä – osa vain tuuletuksen tarpeessa. Hän laittaa pyykit koneeseen ja ripustaa ne ohjelman loputtua kuivumaan. Tuuli kuivattaa ne nopeasti. Hän silittää paitapuserot ja ripustaa ne hengareihin, viikkaa muut pyykit kasaksi sängylle.

Makuuhuoneen kulmapöytä on täynnä legoja ja värityskirjoja. Isot tussit ja pienet, kaksi mustakantista muistikirjaa. Leikkitilaa on pöydän reunalla vain muutama sentti.

Kello lähenee puoli kolmea, kun palvelustyttö lukitsee piharakennuksen oven. Hän vaihtaa vajassa vaatteet, sulkee pihaportin takanaan ja suuntaa isolle tielle. Iltapäiväaurinko pahtaa kuumasti. Pikkubussi noukkii hänet kyytiin, täydessä autossa on hiostavaa. Ikkunat ovat auki, liikenne alkaa taas ruuhkautua. Moottoritiellä liikenne seisoo.

Vähitellen autovana lähtee uudestaan liikkeelle. Aurinko jää pikkubussin taakse, moottori savuttaa ylämäessä hieman. Autossa on hiljaista. Kello lähenee viittä, kun pikkubussi saavuttaa määränpäänsä. Palvelustyttö hakee lapsensa hoitopaikasta, ja he menevät yhdessä kotiin.

Syödään, ehkä soitetaan kotiin – toiseen kotiin. Sinne, jossa palvelustytön toinen tytär, nelivuotias, elää mumminsa luona. Siihen asti, kunnes palvelustyttö ja hänen miehensä ovat säästäneet riittävästi rahaa kotitalon rakentamiseen.

Aurinko laskee, ja tulee pimeää. On aika mennä nukkumaan. Aamulla herätys on jälleen varhain.

 

<>

MATKAKERTOMUKSEN SEURAAVA OSA: Kultturishokin tuolla puolen #Jozi

<>

AIEMMAT OSAT:

Ihmisiä katsomassa – ensivaikutelmia osa 2 #Jozi

Kuin Kalifornia ripauksella Intiaa – ensivaikutelmia #Jozi

Perhosia vatsanpohjassa = matkavalmisteluja, suuntana Afrikka #Jozi

<>

(Olemme Johannesburgissa huhtikuun 2016 osana YK:n ihmisoikeusraportteihin keskittyvää tutkimusprojektiani. Tarkastelen Suomen KP-sopimuksen raportin kokonaista sykliä; raportti käsiteltiin YK:n Ihmisoikeuskomiteassa Genevessä 2013. Kerron Geneven kenttätöistäni enemmän täällä. Yksi raportin käsittelijöistä oli komitean Etelä-Afrikan edustaja, joka oli myös tärkeimpiä informanttejani komiteassa. Kenttämatkani tarkoitus on saada raportille mahdollisimman laaja konkreettinen konteksti, niin fyysisesti kuin ihmisoikeuskentällä. Johannesburgissa pyrin tekemään haastatteluja paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen edustajien kanssa sekä seuraamaan informanttiani hänen työssään. Lisäksi olen vieraileva senioritutkija Witsin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Matkani on mahdollistanut Suomen Akatemian myöntämä kahdenvälinen vaihtoapuraha.)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s