Minulla on suuri etuoikeus olla yksi kolmesta Universitas Helsingiensis 376 -teoksen toimittajista yhdessä Janne Saarikiven ja Taina Riikosen kanssa. Teos julkistettiin viime viikolla pienimuotoisen performanssin kera – josta väläyksiä on myös Instagramissani.
Teoksen taustaa on avattu Vallataan 375 -blogissa – ‘protestikarnevaalissa’, jossa olen samaten ollut melkoisen aktiivinen toimija. Blogi muistuttaa meitä HYn PR-kampanjan puutteista, erityisesti siitä, ettei siinä nostettu tutkimusta oikeastaan mitenkään esiin.
Oma tekstini kirjassa on tästä blogista tuttu: Jorma Ollilan heitto Slush-festivaaleilla 2014 ‘liian lukemisen’ ja ‘akateemisuuden’ vaarjoista. Liitin tekstiini myös loppukirjoituksen, jonka jaan nyt uudestaan tässä. Tämä tarina konkretisoi erityisen täsmällisesti, mikä kaikki ajassamme onkaan pielessä. Ja miksi Universitas Henlsingiensis 376 -teos on erityisen merkittävä.
UNIVERSITAS HELSINGIENSIS 376 -KIRJAN VOI VAPAASTI LADATA TÄÄLTÄ!

Kirjan kirjoittajat: Terhi Ainiala, Outi Alanko-Kahiluoto, Miia Halme-Tuomisaari, Jaakko Hämeen-Anttila, Matti Klinge, Kasper Kristensen, Laura Lindstedt, Heikki Patomäki, Taina Riikonen, Syksy Räsänen, Janne Saarikivi, Katri Saarikivi, Thomas Wallgren, Maija Vilkkumaa
<> <>
JÄLKIKIRJOITUS
Helsingin yliopiston virallisen 375-vuotiskampanjan heikkouksista on sanottu jo paljon. Jos kritiikki pitäisi typistää, sen voisi ehkä linkittää Ollilan sanoihin: tuntuu, että kampanjassa haluttiin kaikin keinoin välttää ’liikaa lukemista’ – tai vaikutelmaa, että tällaista tehtäisiin yliopistossa.
Toki kyseistä PR-kampanjaa monin verroin surullisempaa on, että sama viesti heijastuu yhä enenevästi myös yliopistojohdon puheenvuoroista sekä yliopistojen profiloinnista, jota runnotaan nyt pakolla läpi.
Haluan päättää kirjoitukseni tarinaan, jonka kuulin 18.12.2015 järjestetyn HY:n epävirallisen 375-vuotisjuhlaseminaarin karonkassa. Tarina menee seuraavasti: syksyllä 2014, suunnilleen samoihin aikoihin Ollilan Slush-puheen kanssa, HY:n 375-vuotisjuhlavuoden virallisen kampanjan suunnittelu oli hyvässä vauhdissa yliopiston yhteiskuntasuhteita hoitavassa osastossa.

Voi vain kuvitella, kuinka kiivaasti yhteiskuntasuhteiden johtohenkilöt ja viestintä kävivät läpi yliopiston jaloa taivalta. Minkälaisia helmiä yliopiston historiasta nostettaisikaan juhlavuoden kampanjan kärjeksi?!

Yhteiskuntasuhteilla oli käytettävissään valintoihinsa oivallinen lähde, nimittäin Matti Klingen toimittama 3-osainen HY:n historiikki, jonka yliopisto oli tilannut yliopiston täyttäessä 350 vuotta. Kuuleman mukaan tätä komeaa nahkakantista nidettä oli yhteiskuntasuhteiden tiloissa tallessa useampikin laatikollinen. Mikäpä sen loogisempaa kuin nostaa tämä arvokas historiikki uuden juhlavuoden keskiöön, ja näin linkittää tuore juhlavuosi kiinteäksi osaksi yliopiston jaloa taivalta!
Yhteiskuntasuhteet päättivät kuitenkin toimia toisin: nidokset päätettiin heittää roskiin. Lopulta vain nimeltä mainitsemattoman ulkopuolisen tahon väliintulo esti suunnitelman toteutumisen. Tai näin minulle kerrottu tarina kuuluu. En itse tiedä, onko tämä kaikki faktaa vai vain äärimmäisen loogisesti asioiden tilaan sopivaa fiktiota.
Lopputulema on kuitenkin karu: vuonna 2015 yliopisto oli siis koulutuslaitos, joka halusi juhlia siihenastista taivaltaan omaa historiaansa tuntematta – tai siitä välittämättä. Voiko sivistyksen ja tutkimuksen tyyssija enää epäakateemisemmin toimia?
Kirjojen tuhoamisella on ihmiskunnan historiassa ollut aina erityinen roolinsa. Yleensä tuhoaminen on kohdistunut nimenomaan kirjoihin, joita on pidetty eri syistä vaarallisina. Usein tuhoamiseen on liittynyt myös halua kirjoittaa historiaa uudelleen.
Helsingin yliopiston 375. juhlavuosi ja sen juhlakampanja pitävät sisällään monia pöyristyttäviä yksityiskohtia. Tämä tarina historiankirjoista, jotka joutivat roskikseen, jää omaan mieleeni yhtenä synkimmistä osoituksista siitä, kuinka huonosti asiat tällä hetkellä oikeastaan ovatkaan.
Että Ollilan letkautusta on totta vieköön kuunneltu!
 
Lähteet
Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola & John Strömberg: Helsingin yliopisto 1640–1990, osa I: Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808, Otava 1987
Helsingin yliopisto 1640–1990, osa II: Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808–1917, Valtion painatuskeskus 1989
Helsingin yliopisto 1640–1990, osa III: Helsingin yliopisto 1917–1990, Otava 1990
 
UNIVERSITAS HELSINGIENSIS 376 -teos ladattavissa täältä
 

 
Kuva SA-kuva. Helsingin yliopiston päärakennus savuaa toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa.