OODI AKATEEMISELLE VAPAUDELLE! Sehän on ‘huippuhöpötyksen’ ja ‘strategisen profiloitumisen’ suurin uhri. Kuitenkin kaikki tutkijat tietävät: ilman vapaata ajatuksellista samoilua saavutetaan harvoin mitään merkittävää – minkäänlaista ‘huippua’.
Huippuretoriikka on tympeää ja luotaan työntävää – kuka haluaa julistaa olevansa jonkin sortin ‘huippu’ asioissa, jotka eivät järjestäydy hierarkisesti jotain absoluuttisen erinomaisuutta periaatetta seuraten?!
Koska tämä kuitenkin on ajan vallitseva retoriikka, otan sen hetkiseksi käyttööni. 19.11 juhlistimme Pamela Slotten kanssa toimittamamme kirjan Revisiting the Origins of Human Rights julkaisua. Kirja on alansa ‘huippua’ sikäli, että sen on julkaissut alan ykköskastin julkaisija. Tältä osin se on juuri sellainen julkaisu, jota tutkijoilta nyt Suomessa peräänkuulutetaan.

Merkittävää kirjan syntyhistoriassa on, että sitä on määrittänyt joka vaiheessa aito akateeminen vapaus – niin sen idean hahmottumista, idean jalostumista kirjan kahdessa kirjoittajatapaamisessa kuin yksittäisten lukujen kirjoittamista.

Tätä havainnollistaa oman lukuni syntytarina. Lukuni käsittelee YKn yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen taustatapahtumia 1940-luvulla. Lukua motivoi aikanaan kysymys: miksi ajan intressiryhmät lobbasivat asiakirjan puolesta, jota he kutsuivat nimellä ‘International Bill of Rights’?
Lähdin selvittämään tätä kysymystä New Yorkiin kahden kuukauden arkistomatkalle. Kävi niin kuin tutkimuksessa yleensä: arkistoista löytämäni vastaukset olivat tyystin toisenlaisia kuin ennakko-oletukseni.
Vastauksien löytyminen vaati myös melkoista seikkailua eri arkistoissa. Onnekseni minulla oli seikkailuun riittävästi aikaa – ja arkistot olivat käytännöllisesti toistensa lähellä.
Kirjoitin keväällä 2010 arkistoretkestäni Helsingin yliopiston Tutkimusretkellä-blogiin kahdeksan postauksen sarjan. Haluan jakaa sen nyt, kun juhlistamme valmista kirjaamme.

Tätäkään kirjaa – tätä ‘huipputuotosta’ – ei koskaan olisi olemassa, mikäli olisimme joutuneet tekemään tutkimustamme ‘hyötyä’ palvelevien ‘strategisten valintojen’ maailmassa.

Ajan hallintakulttuurin seurauksena tämäkin ‘huipputuotos’ täytyy raportoida niiden lukuisten instituutioiden tietokantoihin, joihin olen affilioitunut. Älkööt kukaan kuitenkaan kuvitelko, että tämä kirja kuuluisi tähän ‘huippumaailmaan’ – saisi merkityksensä siitä, kykeneekö sen ‘erinomaisuus’ nostamaan näiden instituutioiden sijoituksia kansainvälisissä rankingeissa!

Kuten kirjan alkupuheessa totesimme: tämä kirja on omistettu akateemiselle vapaudelle!

Tutkimusretkellä:
NYPL:n arkistot aukeavat
Arkistolaatikoita ja villahuiveja
Jotnottausta Princetonissa
YK:n arkistoissa
Kadonneen järjestön metsästys
Rutgersin arkiston aarteita
International League ja New School for Social Research
Kotiinpaluun aika