Yle uutisoi tänään, että Opetusministeriö harkitsee tohtorilinjausten muuttamista – vihdoin, tohtoreiden työttömyyden jatkettua kasvuaan 15 vuotta putkaan. Kysyin itse viime viikolla HS-mielipiteessä, miksi tohtoreita haluttiin kouluttaa niin paljon.
Nyt kysyn suoraan: missä viipyy Opetusministeriön kansliapäällikön Anita Lehikoisen vastaus?
Keväällä 2007 järjestämässäni ‘Tutkijanura kriisissä’-seminaarissa muistaakseni juuri tässä jutussa siteerattu OPMn Erja Heikkinen luonnehti tohtorintutkintoa ‘kuin yhtenä askeleena matkalla kohti hautaa’.
Viesti oli, ettei pitänyt edes ajatella, että on olemassa mitään tutkijanuran kriisiä, koska ei pitäisi lähtökohtaisesti edes olettaa, että tohtoritutkinnon suorittaminen johtaisi minkäänlaiseen uraan.
Kävin seuraavana aamuna Yle 1:sen Aamu TV:ssä Anita Lehikoisen kanssa asiasta keskustelua. Hän tietenkin sivuutti Heikkisen puheenvuoron todeten, ettei tämä ole ministeriön virallinen kanta.
12 minuuttinen keskustelumme päättyi kysymykseeni: miksi tohtoreita haluttiin tuottaa niin paljon? En saanut vastausta tuolloin – minusta Anita Lehikoinen on velkaa vastauksen nyt kymmenen vuotta myöhemmin.
Samalla tarvitsemme nyt aitoa vastuunkantoa tästä edesvastuuttomasta kokeilusta, jota Anita Lehikoinen on etunenässä – monen muun ohella – ollut orkestroimassa. Ei voi olla niin, että nykytila sivuutetaan vain muuttamalla ministeriön linjauksia.
Jos kyseessä olisi näin huonon ‘tuloksen’ tehnyt yritysjohtaja, päitä oltaisiin vaatimassa tilille. Tohtoreiden tulokseton ylikoulutus, alityöllistyminen sekä massatyöttömyys aiheuttavat valtiolle valtavan laskun.
Tiedämme, että yliopistoja on kaikin tavoin yritetty piiskata toimimaan kuin yrityksiä. Tässä kohtaa on loogista viedä tämä toimintamalli loppuun asti.