Creative Scholar &
Professional Intellectual

Uusi puolue – varmastiko?! @fpuolue

Onnea Feministinen puolue – rohkea avaus! Suomalainen poliittinen kenttä tarvitsee ehdottomasti juuri nyt rämäpäisyyttä ja tinkimätöntä arvojen puolustusta. Samoin kuin aktiivisia toimijoita, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon näiden arvojen puolesta.
Feministinen puolue moninaistaa kiistatta suomalaista poliittista kenttää, ja tuo sille toimijan, joka esimerkiksi Ruotsissa on ollut vuosikymmeniä.

Samalla vastaanotan uutisen ristiriitaisesti.

Meillä on takanamme oman aikuisikäni karmein poliittinen vuosi – uuden hallituskauden alku, jossa vaalilupaukset on heitetty romukoppaan ja suomalaista poliittista kulttuuria vedetty kuin pässiä narussa.
Olen tehnyt voitavani erityisesti koulutusleikkausten kritiikin esiin nostamiseen. Samoin ovat lukemattomat muut. Kuluneen vuoden kiistatta positiivisin puoli on ollut tapa, jolla vastarinta on aktivoitunut. Silti mieltäni kouristaa liiankin usein ahdistus: kuinka saamme nykypolitiikan kelkan kääntymään?

Miksi olemme päätyneet tilaan, jossa kansakuntamme valmistautuu satavuotisjuhliinsa romuttaen raivolla kuluneina vuosikymmeninä rakennettua jaetun hyvinvoinnin pohjaa?

Miksi poliittinen tahtomme suuntaa moottorisahansa juuri hyvinvointivaltiomme tärkeimpiin uudistaviin elementteihin: kaikille saatavilla olevaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, maksuttomaan korkeakoulutukseen? Puhumattakaan naisvaltaisista hoiva-aloista laajemmin.

Tästä näkökulmasta feministisen puolueen perustamisen juuri nyt ymmärtää helposti: hallituksen politiikka on naisvihamielisintä naismuistiin, ja suomalaisten ylpeilemässä sukupuolten tasa-arvossa otetaan takapakkia huolestuttavalla vauhdilla!

Näin erityisesti, kun tunnustamme, ettei suomalainen tasa-arvo käytännössä ole maineensa veroista. Yhteiskuntamme on yhä voimakkaan sukupuolittunut. Tämän totesivat jälleen myös Ninnu Koskenalho ja Saara Toukio oivallisessa AntroBlogin tuoreessa artikkelissa, jossa he kommentoivat Arman Alizadin Tällä Pohjantähden alla -dokumenttisarjan välittämää kuvaa ‘suomalaisuuden sukupuolesta’.
Samalla tiedämme, kuinka huolestuttavasti ulkomaalaisvihamielisyys on kasvanut. On käsittämätöntä seurata uutisia Soldiers of Odinien toimista – ja ajatella, ettei poliisi aidosti puutu heidän avoimeen vihapuheensa sekä väkivallan uhkailuihin. Uhkailuihin, jotka tuntuvat kohdistuvan koko ajan kohti laajenevaa ihmisryhmää: ulkomaalaistaustaisten lisäksi kaikkiin, ‘jotka nojaavatkin vasemmalle’.
Kaiken tämän valossa en voisi olla enempää samaa mieltä niistä tekijöistä, jotka oman tulkintani mukaan ovat motivoineet Feministipuolueen perustamiseen: Suomessa asiat mättävät ja pahasti.
ON PAKKO RYHTYÄ TOIMEEN!

Sen sijaan olen eri mieltä tästä: minusta nyt ei missään nimessä tarvita uusia poliittisia puolueavauksia, vaan samanmielisten vankkumatonta solidaarisuutta olemassa olevien vaihtoehtopuolueiden sisällä!

Vaikka sitkeästi toistan, etten ole itse poliittisesti sitoutunut – ja tarkoitan tätä – tässä kohtaa selvennän, että tarkoitan selkeää punavihreää linjaa. Erityisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa.
En aidosti pysty päättelemään, mikä erottaa Feministipuolueen näiden puolueiden ohjelmista – ovathan kaikkinainen tasa-arvo ja ihmisoikeudet molempien toiminnan keskiössä. Ainakin oman tulkintani mukaan.
Ymmärrän mainiosti sen, että puolueiden toiminta – sen tietynlainen jähmeys – turhauttaa. En erittele tässä tarkemmin, mutta olen itse kokenut vastaavaa ärtymystä jo pitkään.

Siltikään en usko, että uudet puolueavaukset juuri nyt ovat tähän oikea ratkaisu! Kyseessä on yksinkertainen edustuksellisen demokratian logiikka: käytännössä valtaa käyttävät suurimmat puolueet!

Vihreillä on seuraavissa vaaleissa koko puolueen historian ensimmäinen mahdollisuus nousta jopa suurimmaksi puolueeksi ja täten myös pääministeripuolueeksi. Samoin Vasemmistolla on aito mahdollisuus päästä hallitukseen.
Yhdessä tämä tarkoittaa merkittävää mahdollisuutta muuttaa suomalaisen politiikan suuntaa ja vahvistaa niitä hyvinvointimme peruspilareita, joita nykyinen SSS (tai SOS)- hallitus on parhaansa mukaan romuttanut.
Jotta tämä tavoite kuitenkin voisi toteutua tarvitsemme nyt aidosti yhteen hiileen puhaltamista! Mikäli me ‘samanmieliset’ päädymme eri toimintalinjoille – eri puolueisiin – kuitenkin verrattaen pienien ideologisten tai toiminnallisten erojen seurauksena, saatamme pahimmillaan romuttaa kokonaan yhteisen vastarintamme purevuuden.

Siispä esitän idean: Feministinen puolue, voisitteko liittyä joko Vasemmistoliiton tai Vihreiden ala-jaostoksi? Tai ryhtyä vaaliliittoon?

Mikä vain toimenpide, joka sallisi teidän tuoda mahtavan kipinänne osaksi nykypolitiikkaa ja samalla vahvistaisi sitä yhteistä rintamaa, jota tarvitsemme muuttamaan seuraavissa vaaleissa suomalaisen politiikan suuntaa.

Näin uskon, että saamme aidosti ‘Suomen nousuun’ – kohti sellaista tulevaisuutta, joka pohjaa kaikkien meidän jakamiimme arvoihin! Ja takaisin kohti maata, josta voimme aidosti olla ylpeitä!