Olen harvoin päättänyt työpäivääni yhtä ahdistavissa tunnelmissa kuin eilen – vaikkeivät HYn irtisanomiset suoraan minua koskekaan. Epäsuorasti ne koskevat jokaista tutkijaa sekä suomalaista, väitän.
Irtisanomiset osoittavat, että olemme tulleet tilanteeseen, jossa ‘johto’ – niin yliopistojen kuin poliittisten positioiden tasolla – ei katso olevansa millään tavoin tilivelvollinen ‘alaisilleen’.

Nämä koulutusleikkaukset tehdään vastoin nimenomaisia vaalilupauksia – täten ne tehdään ilman minkäänlaista ‘kansan mandaattia’. Demokratia ottaa tässä kohtaa rajusti turpaan.
Kerrataan hieman asioiden taustaa: Helsingin yliopisto ilmoitti eilen odotetusti hallituksen runnomien yliopistoleikkauksien aiheuttamista ‘sopeutustoimista’, suomeksi sanottuna irtisanomisista.
Klo 14 alkaneen tiedotustilaisuuden tunnelmat olivat latautuneet – YT-neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä jo marraskuussa. Eilinen tiedotustilaisuus ei parantanut tilannetta: kuten mediassa on laajasti raportoitu, HY ilmoitti toteuttavansa irtisanomiset täysimittaisina ennakoiden sekä yliopistoindeksin jäädytyksen vaikutuksia että hallituksen toteuttamien leikkausten täysimääräisyyttä.
Irtisanottujen määrä on karu: 580 henkeä, kokonaishenkilöstövähennys nousee vuoden 2017 loppuun mennesä 980:een. Prosenteiksi muutettuna yliopiston koko henkilökunnasta irtisanotaan jopa 15%, opetus- ja tutkimushenkilökunnasta 5-6%.
En päässyt itse tiedotustilaisuuteen, mutta sieltä kantautuneet kuvaukset ovat kiintoisia. Laura Kolbe kirjoittaa Facebook-sivullaan seuraavasti

Surulippu salkoon!
Maan kauneimmassa juhlasalissa on päättynyt tilaisuus, jonka seurauksena lähes 1000 saa kenkää Helsingin yliopistossa. Tyytymättömyyden kattila porisee, eikä kaikki vika löydy Senaatintorin vasta puolelta (so. maan hallitus). Universitas rakoilee. Jotain mättää nyt ja pahasti yliopistoyhteisössä….

Tuulikki Pietilä kommentoi puolestaan, kuinka

Rehtori kehotti YT-tilaisuuden päätteeksi henkilökuntaa siirtymään ulos kynttilämielenosoitukseen, vähän niin kuin pois jaloista, hautajaisiin.

Yliopistojohdon roolia tapahtuneessa on mahdotonta sivuuttaa, ja johto on saanut tuoreeltaan runsasta kritiikkiä osakseen mm. Professoriliitolta. Kriitikot ovat kysyneet – aiheesta – miksei HY turvautunut portaittaisiin sopeutustoimiin tai käyttänyt TYn tavoin rahoitusleikkausten lieventämiseen omaa varallisuuttaan.
Rehtori Jukka Kola on luonnehtinut kertarysäyksellä toteutettavia irtisanomisia ‘humaaneimmiksi’ kuin hiljalleen realisoituvia. Kolan toimintaa on yhä vaikeampaa arvioida ulkopuolelta.

Itse olen varma, että yliopistorehtorina olemisen täytyy tällä hetkellä olla melko kamalaa.

Olen liki vastakkaisella linjalla suuresta osasta Kolan ja muun yliopistojohdon toimista – en kannata tutkimuksen ‘profiloimista’, en usko ranking-listojen mittausvoimaan, vastustan lukukausimaksuja kaikin voimin.
Silti olen taipuvainen ajattelemaan: ei kukaan vietä yliopistossa koko elämäänsä, jos ei välitä hiukkaakaan yliopiston perimmäisistä yhteiskunnallisista funktioista – sivistyksen puolustaminen näistä yhtenä tärkeimmistä.
En näe syytä uskoa, ettei Kola vastustaisi aidosti nyt tehtyjä rahoitusleikkauksia. En, vaikka jotkut kyyniköt esittävät, että kyseessä on laajamittainen salaliitto varsinaisen tavoitteen – yleisten lukukausimaksujen käyttöönoton – toteuttamiseksi.

Tästäkin kaikesta huolimatta vaikuttaa kiistattomalta, että taloudellisen pakon varjolla Helsingin yliopistossa suoritetaan nyt tietynlaista ennalta käsikirjoitettua ‘puhdistusta’. Leikkausten varjolla yliopistoja voidaan ‘profiloida’ ilman mitään tarvetta reflektiolle tai keskustelulle – ja vieläpä vastuusta näppärästi karaten.

Tätä johtopäätöstä voimistaa oikeastaan mikä tahansa laajempi asioiden tarkastelu. Yliopiston käytävillä usea ‘hyödytön’ laitos pelkää olemassaolonsa lakkauttamista kokonaan; parhaillaan netissä kiertää addressi perinteikkään Piirrustuslaitoksen pelastamiseksi.
Jussi Pakkasvirta kohdentaa huomionsa Facebook-sivullaan myös HYn hallituksen toimiin kysymällä:

Miksi .. ulkopuolelta mukaan tulleet vaikuttajat edellyttivät (!) yliopistolta kovia sopeutustoimia 16.9 kokouksessa – eikö heidän tehtävänsä ole nimen omaan puolustaa yliopistoamme kaikin tavoin. Juuri heidän olisi siis kaikin tavoin pitänyt yrittää vielä kerran vaikuttaa maan hallitukseen ja eduskuntaan. Budjetti vuodelle 2016 nimittäin esitettiin Eduskunnalle 28.9, menoluokkien käsittely oli vasta joulukuussa. Ei ehkä tarvita hallituksen HY ulkopuolisia, jos eivät kykene toimimaan yliopistolain 2010 hengessä?

Yhden vastauksen antaa kenties HYn johtokunnan jäsenen Jorma Ollilan heitto ‘liian lukemisen vaaroista’ syksyn 2014 Slush-tapahtumassa. Onko meillä mitään konkreettista aineistoa osoituksena siitä, että HYn johtokunnan keskeiset tavoitteet ovat yliopiston sivistysroolin ja tasaveroisen, kaikkien saatavilla olevan koulutuksen jalojen traditioiden ylläpitäminen?
Tämän kaiken huomioiden on äärimmäisen helppo ymmärtää yliopiston henkilökunnan tunteen, että heitä on petetty.
Luulen, että yliopistomaailman ulkopuolistan on edelleen vaikea ymmärtää, minkälaista yliopistolla työskentely on – minkälaisen paineen alla henkilökunta on työskennellessään usein määräaikaisissa työsuhteissa, tehdessään jopa satoja ylityötunteja vuosittain kuten professorien kohdalla on osoitettu. Ylityötunteja, joita ei tietenkään voi rekisteröidä virallisiin työajanseurantajärjestelmiin.
Yliopistojohdon ja yliopistoväen keskinäinen välien selvittely jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Tämä väistämätön välien kiristyminen tuo surullisen lisänsä tähän nykyiseen soppaan.
Haluan itse päättää kirjoitukseni kohdistamalla tyrmistykseni poliitikkoihin ja virkamiehiin. Olen seurannut Twitterissä HYn irtisanomisten ympärillä käytävää keskustelua liki taukomatta.

Tämän keskustelun merkillepantavin piirre on, että kaikki vastuupoliitikot ja virkamiehet ovat olleet HYn irtisanomisista täysin hiljaa!

Esimerkiksi Alexander Stubb on tänään lähettänyt twiittejä juuri julkistetusta, Suomen työllisyyttäkin käsittelevän OECD:n maaraportin julkistamisesta. Tuntuu kohtalon ivalta, että raportti nostaa keskeisiksi tavoitteiksi sekä työllisyysasteen kohottamisen että työväen osaamistason nostamisen.
Samoin vaitonaisena ovat pysyneet Opetus- ja Kulttuuriministeriö, jonka twitter-fiidissä luotiin sen sijaan eilen ‘hälyä’ jakamalla opetusministeri Grahn-Laasosen innostusta uutta ‪#‎nuorisobarometria‬ kohtaan. Opetusministerin kansliapäällikkö Anita Lehikoinen – jonka twitter-profiili toteaa ‘Mikä ei kiinnostaisi!’ – on samaten ollut tilanteesta vaitonainen.
Asiaa ei kommentoinut mitenkään myöskään ministeri Grahn-Laasonen itse. Sen sijaan hän tänä aamuna kantoi huolta liikenneolosuhteista twiitaten:

Ulkona on liukasta ja ajokeli on huono. Ollaan varovaisia, tuli vain mieleen sanoa. Sanni Grahn-Laasonen ‏@sannigrahn 5h5 hours ago

Irtisanomisia eivät ole millään tavalla huomioineet twitterissään Valtioneuvosto, Kokoomus, pääministeri Juha Sipilä, Keskusta, tai Perussuomalaiset (Timo Soinilla ei ole virallista twitter-tiliä).
Vaiti pysytteli samaten työ- ja oikeusministeri Jari Lindström – joka kuitenkin kommentoi eilisiltana twitter-tilillään Ylen uutta ohjelmatarjontaa:

#yleastudio Uusi ajankohtaisohjelma- Hetkinen Jari Lindström ‏@lindstrom_jari 17h17 hours ago

Olen tyrmistynyt näistä löydöksistä. En kertakaikkiaan voi käsittää tätä ylimielisyyttä! Vähintään OKMn pitäisi olla aktiivisesti kommentoimassa tilannetta. Pyytää anteeksi sitä katastrofaalista tuhoa, jota he ovat edesvastuuttomalla tohtorikoulutuksellaan olleet suoraan edesauttamassa.
Miten on mahdollista, ettei kukaan ministereistä ota kantaa nyt luotuun massatyöttömyyteen – etenkin, kun kaikki asiantuntijat korostavat koulutuksen ja tutkimuksen olevan myös parhaita teitä saada ‘Suomi nousuun? Missä ovat huolestuneet julkilausumat, tukitoimet, vierailijoiden kavalkaadit yliopistoihin?
Kukaan valtaa pitävistä poliitikoista ei ole missään kohtaa perustellut, millä oikeutuksella he pyörtävät suoria vaalilupauksiaan. Miksi emme kaikki ryntää barrikaadeille ja vaadi hallituksen eroa?! Kuinka pitkään voimme teeskennellä, että he nauttivat yhä luottamustamme?
Vuosi sitten vedin pampulat päähän ja lähdin barrikaadeille protestoimaan, koska asiat olivat sikäli kamalalla tolalla. En olisi koskaan osannut arvata, miten paljon huonommin asiat ovat nyt vuotta myöhemmin.
On todella vaikea nähdä, miten tutkimusmaailmamme voi selvitä tästä eteenpäin – sikäli laajamittaista tuhoa näillä HYn irtisanomisilla nyt tehdään. Sydän täynnä surua lopetan toteamalla

RIP – HELSINGIN SIVISTYSYLIOPISTO!